Lyön varpaani rautaoveen
kun mieleni sinussa vaeltaa
tapasimme Keskituvassa
ja se jäi kummittelemaan
En uskonut, että kokisin sellaista
en ollut enää lapsi
olin valmis nykyisen heittämään
ja eteesi polvistumaan

Etsin ympäri kaupunkia
kouluista ja kirjastoista
et ollut mielisairaalassa
niin kuin se toinen
Jossain pukuhuoneessa
kyselin, missä on Karoliina
ystäväsi Riikka auttoi
ja alkoi kertoa

Mitä Keskituvassa tapahtui
ei kai ollutkaan niin kaunista
muistissani oli aukko
johon rumuus ja kylmyys karkasi
Sillä enhän halunnut ketään
toista sinua omistamaan
se savolaispoika oli ollut siinä
oman itsekkään himonsa kanssa

Sinä olitkin siinä
aivan lähellä
seisoimme junan käytävällä
enkä nähnyt enää Riikkaa
Pidit jotain jätkää kädestä
joka istui käytäväpaikalla
tahdoin kertoa kaiken
ja tahdoin salata

Olitko tumma vai vaalea
hiuksesi kiinni vai auki
et ollut niin kaunis kuin luulin
mutta olit pieni
ja aivan nimesi näköinen
mutta en tiennyt, tahdoitko
minun sydäntäni tuntea
se valui alaspäin rinnassa

Myöhemmin savolaispojan kanssa
tulimme mökkiisi penkomaan
kun et ollut kotona
sain nukkua vuoteessasi
en jättänyt edes nenäliinaa tyynyn alle
itsestäni muistuttamaan
kodissasi oli ohuet seinät
seikkailusokkelo täynnä magiaa

Veli tuli autolla hakemaan
oli päässyt omansa yli
ymmärsin häntä hyvin
ja olisin voinut avautua
Kumpi on parempi: Saavuttaa tasapaino
ja herkkyytensä menettää
vai haavoilla rukoilla perään
epätoivon huokauksia

Ehkä vain katson kellari-ikkunaa
ja janoan valoa
hento säde pimeässä
saa mieleni sekoamaan
Ehkä rakastuminen on perspektiiviharha
johon yksinäisyys johdattaa
niin kuin taivas vain kirjokansi
kyynisellä ei ole Jumalaa

Lyön varpaani rautaoveen
lyön varpaani rautaoveen
lyön varpaani rautaoveen
eikä se aukea